Lammin Luja "pähkinänkuoressa"

Vuoden 1938 loppupuolella oli paikkakunnan työläisnuorison keskuudessa herännyt ajatus oman urheiluseuran saamisesta paikkakunnalle. Tämän johdosta pidettiin useita epävirallisia kokouksia ja varsinainen perustava kokous pidettiin työväentalolla 12.4.1939. Seuran nimeksi hyväksyttiin Voimistelu- ja Urheiluseura Lammin Luja ry. Seuran toiminta oli tuskin päässyt alkuun, kun syttynyt sota katkaisi toiminnan useaksi vuodeksi.

 

Sotien jälkeen 11.7.1945 pidettiin seuran ensimmäinen yleinen kokous, jolloin toiminta lähti uudelleen käyntiin. Tämän kokouksen puheenjohtajana toimi Uuno Salo ja sihteerinä Eeva Salo. Yleinen kokous valitsi ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajaksi Paavo Lehtosen, varapuheenjohtajaksi Erkki Huillan, sihteeriksi N. Kaikumaan, rahastonhoitajaksi Eino Ojasen, sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Eeva Salon, Uuno Salon ja Yrjö Rinteen. Varajäseniksi valittiin Edvard Salo, Osmo Manner ja Kaarlo Laine.

 

Seuran toiminta käsitti yleisurheilun, nyrkkeilyn sekä myös joitain joukkuelajeja. Myöskin naisten liikunnallisia lajeja otettiin ohjelmiin. Mieslajien vetäjinä toimivat Eino Ojanen ja Mauno Loisa ja naisten lajien Saima Saarikko ja Liisa Nurminen. Päätettiin, että nyrkkeily ja voimisteluharjoitukset pidetään maanantai- ja perjantai-iltaisin. Päätettiin myöskin pitää yhteisiä kävelyharjoituksia.

 

Vuonna 1946 eri seurojen taholla oli syntynyt ajatuksia yhteisten kilpailujen aikaansaamisesta. Luja ottikin yhteyttä Voimistelu- ja Urheiluseura Lammin Säkiään ja yhteiset hiihto- ja mäenlaskumestaruuskilpailut järjestettiinkin 24.5.1946. Yhteistoiminnassa Iso-Evon Esan kanssa järjestettiin 12.5.1946 Työväen Urheiluliiton Hämeen piirin murtomaajuoksumestaruuskilpailut.

 

Urheilutoimintojen edistämiseksi Lammilla, päätettiin seuran yleisessä kokouksessa 10.5.1946 esittää kunnan urheilulautakunnalle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin kunnallisen hyppyrimäen ja keskusurheilukentän sekä luistinradan aikaansaamiseksi kirkonkylän läheisyyteen. Lisäksi päätettiin esittää urheilulautakunnalle uimaopettajan palkkaamista uinninopetusta varten.

 

Innostusta urheilua kohtaan osoittaa, että seuran yleisessä kokouksessa 7.7.1946 päätettiin kääntyä tilallisten P. Huovilan ja V. Olkastilan puoleen, josko he myisivät maata työväentalon läheisyydessä olevasta sorakuopasta urheilukenttää varten. Seuran puheenjohtaja Paavo Lehtonen lupautui luovuttamaan seuralle mainitusta sorakuopasta omistamansa osan ilman korvausta.

 

Varoja seuran toimintaa varten hankittiin järjestämällä ohjelmallisia huvitilaisuuksia ja tanssiaisia. Samoin järjestettiin maksullisia kesä- ja syysjuhlia, joissa oli erilaisia kilpailuja ja urheilijoina sellaisia huippu-urheilijoita kuin Voitto Hellsten ja Tapio Rautavaara.

 

Vuonna 1952 otettiin ensimmäisen kerran yhteyttä Lammin Säkiään yhteisen tanssilavan aikaansaamiseksi Lammille. Keskustelut olivat myönteisiä ja 18.3.1952 valittiin yleisessä kokouksessa seuran edustajat Voimistelu- ja Urheiluseurojen Lammin Lujan ja Lammin Säkiän ensimmäiseen lavatoimikuntaan. Valituiksi tulivat Paavo Lehtonen, Pekka Toivonen, Taito Laaksonen, Kauko Saarikko, Uuno Salo ja Yrjö Rinne.

 

Perustamisesta asti seura kuului TUL:n Hämeen piiriin. TUL:n luisuttua liiaksi politiikan piiriin, päätti seura yleisessä kokouksessa 24.1.1960 ero TUL:sta ja liittyä perustettuun Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon ja kilpailullisesti Suomen Valtakunnan Urheiluliiton Lahden piirin erikoisjaostoihin. Näiden muutosten vuoksi Luja teki Säkiän kanssa niin sanotun herrasmiessopimuksen, jonka mukaan toinen hoitaa kaikki joukkueurheilulajit, toisen hoitaessa kenttälajit. Lujalle jäi näin ollen pesäpallo, koripallo ja jääkiekko, sekä myöhemmin myös lentopallo.

 

Pesäpallo on nykyisin Lujan pääurheilulaji. Sitä on harrastettu vuodesta 1974 lähtien. Luja pelasi TUL:n Hämeen piirissä piirinsarjoissa vuoteen 1955 asti, jolloin siirtyi Pesäpalloliiton sarjoihin. Kehittääkseen pesäpalloilua Lammilla, valitsi seuran jäsenistö vuonna 1958 erityisen pesäpallojaoston. Sen puheenjohtajaksi valittiin Pentti Antikainen, josta tuli myöhemmin seuran monivuotinen puheenjohtaja.

 

Luja aloitti Lahden piirin perussarjoissa, nousten heti seuraavana vuonna maakuntasarjaan. Vuonna 1962 Luja oli ensimmäistä kertaa karsimassa noususta suomensarjaan, vaan onni ei vielä ollut myötäinen. Mutta seuraavana eli vuonna 1963 Haminassa Luja voitti karsintasarjan, nousten ensimmäisen kerran suomensarjaan, josta kuitenkin seuraavana vuonna pudottiin takaisin maakuntasarjaan. Koska Luja oli erikoistunut palloiluseuraksi, muutettiin vuonna 1965 Voimistelu- ja Urheiluseura Lammin Luja ry:ksi. Vuoden 1965 jälkeen Luja pelasi vaihtelevalla menestyksellä maakuntasarjassa aina vuoteen 1973 asti, jolloin nousi toisen kerran suomensarjaan. Nyt ylemmässä sarjassa pysyttiinkin pidempään, sillä seuraavat viisi vuotta Luja pelasi suomensarjassa milloin etelä- milloin itälohkossa sijoittuen aina lohkonsa kärkipäähän. Paitsi vuonna 1978, jolloin pelattuaan raskaan, pitkien pelimatkojen ja loukkaantumisten sävyttämän pelikauden itälohkossa, putosi maakuntasarjaan. Parhaana sijoituksena mainittakoon vuosi 1976, jolloin Luja sijoittui lohkonsa toiseksi jääden vain pisteen päähän pääsystä uusintaotteluun mestaruussarjaan noususta.

 

Vuodesta 1960 Luja oli kuulunut TUK:hon. Vuonna 1978 tuli TUK:n lakkauttamisen aika. Lujan vuosikokous päätti 13.3.1979 pitämässään kokouksessa olla liittymättä uudelleen TUL:iin, vaan päätti liittyä SVUL:ään, johon se jo kilpailullisesti oli kuulunutkin. Maakuntasarjassa pelaamisesta muodostui tällä kertaa vain yhden kauden mittainen. Noustuaan puhtaalla pelillä kauden 1979 jälkeen takaisin suomensarjaan tuli sarjaportaasta pysyvä, kunnes 1989 Luja nousi Ykkössarjaan. Myös Lujan naisjoukkue pelasi vuonna 1979 mainiosti, nousten ensi kertaa seuran historiassa naisten suomensarjaan. Sarja oli tosin tällä kertaa liian kova nuorelle joukkueelle, joten tytöt putosivat seuraavan kauden pelien jälkeen takaisin maakuntasarjaan.

 

Joukkueurheilulajeja on herrasmiessopimuksen solmimisen jälkeen harrastettu pesäpallon lisäksi muitakin. Vuosina 1964-1974 harrastettiin jääkiekkoa, 1967-1970 koripalloa, joka otettiin uudelleen seuran ohjelmaan vuonna 1984. Pesäpallon jälkeen suosituimmaksi lajiksi muodostui lentopallo. Miesten voimin sitä pelattiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Toiminnan hiipuessa, aloittivat naiset pelaamisen, pelaten SVUL:n Lahden piirin piiri-, kolmos- ja nelossarjoissa. Kauden 1977-1978 jälkeen aukeni tytöille kakkossarjapaikka voitetun karsintaturnauksen myötä, mutta toisen puolen joukkueesta lähtiessä seuraavana syksynä muualle opiskelemaan, oli sarjapaikasta luovuttava. Miesten puolella alkoi lentopallo toiminta uudelleen 1980-luvun alussa. Pelattuaan ensimmäisen kauden SVUL:n Lahden piirin viitossarjassa, nousi joukkue seuraavan kauden jälkeen nelossarjaan, pelaten siinä vuoteen 1988 saakka. Mainittakoon, että joukkue kolkutteli useana vuonna kolmossarjan portteja, nousun kuitenkaan onnistumatta.

 

Lujan naispesäpallojoukkue nousi toisen kerran suomensarjaan vuonna 1982 ja kolmannen kerran 1986, jonka jälkeen miesten tavoin sarjataso muodostui pysyväksi, kunnes 1989 joukkue nousi Ykkössarjaan.

 

1990-luku aloitettiin Lujassa sekä iloisin että surullisin merkein. Lujan miesten ja naisten pesäpallojoukkueet aloittivat 1990 Ykkössarjassa, kun taas toiminta lentopallo puolella hiipui miltei tyystin. Naiset jatkoivat hyviä esityksiään pesäpallon Ykkössarjassa vuoteen 1993 asti, kunnes putoaminen sarjaporrasta alemmas oli tosiasia. Putoamisen myötä naispesäpallo Lammilla saikin päätöksensä, toistaiseksi. Miesten puolella Ykkössarja muodostui Ranskalaiseksi visiitiksi, sillä putoaminen suomensarjaan tapahtui heti kauden 1990 jälkeen. Kaudet 1991-1994 miesten joukkue pelasi suomensarjassa vaihtelevalla menestyksellä, kunnes kauden 1994 jälkeen oli jälleen aika vaihtaa sarjaporrasta, tällä kertaa maakuntasarjaan. Maakuntasarjassa pelattiin kaudet 1995-1996, jonka jälkeen oli jälleen edessä nousu suomensarjaan kaudeksi 1997. Kaudella 1997 kolkuteltiin Ykkössarjakarsintojakin ja kaudella 1998 varmistettiin paikka suomensarjassa. Kaudet 1999-2003 pelattiin suomensarjaa, mutta jälleen oli aika aloittaa uusi kausi sarjaporrasta alempaa. Kausilla 2004-2008 juututtiin maakuntasarjaan, kunnes 2009 palattiin jälleen suomensarjaan. Tämä visiitti suomensarjassa ei kestänyt kuitenkaan kuin kaksi kautta ja jälleen kausina 2011-2012 pelattiin alemmilla sarjatasoilla.

 

Lammin Lujan pesäpallo osaamista on saatua ihastella muuallakin kuin Suomessa. Seuran pitkäaikaisena perinteenä, jo 1970-luvulta lähtien, on ollut käydä pääsiäisen aikoihin ”kummiseuran” Göteborgin Karhun vieraana harjoittelemassa. Niin myös kuluvan vuonna. 1997 Australian maajoukkue leireili Vierumäellä valmistautuessaan pesäpallon World Cupiin. Joukkue pelasi harjoitusottelun myös Lammilla Lujaa vastaan. Joukkue sijoittui Cupissa kolmanneksi, liekö hyvästä ”sparraajasta” johtuen ? 1990-luvulla herätettiin henkiin jälleen myös Luja-ExLuja ottelu, joka polveutui 1970-1980 lukujen ukkomiehet-poikamiehet otteluista. Ottelu muotoutui kuitenkin Lammin Itä-Länneksi, joka suuren suosion saatuaan on pelattu vuosittain kauden päätteeksi. Tässä todellisessa ”hegemoniamittelössä” on nähty lammilaisia pelaajia vuosien varrelta, nykyisillä Superpesispelaajilla höystettynä.

 

Lammilla on aina tehty hyvää ja tuloksellista työtä pesäpallon parissa. Tästä parhaimpana osoituksena lienevät Lujasta lähtöisin olevat mestaruussarjapelaajat Jukka Helen, Mika Lassila, Jukka Hoppania, Asko Laine, Petri Härmä, Jyrki Borenius, Anne Ojala ja Teemu Mäkinen. Järjestöpuolella lammilaista ja lujalaista osaamista edustavat parhaiten Pesäpalloliiton kilpailupäällikkö Mika Helminen, Yhteispelit ry:n toiminnanjohtaja Pertti Pohjola ja Superpesiksen toimitusjohtaja Juha Tikkanen. Edellä mainitusta kolmikosta Mika Helminen jatkaa edelleen tehtävässään. Pesäpalloinnostuksen laajuutta Lammilla osoittaa myös vuonna 1982 aloitetun pesäpallokoulun saama suuri suosio lasten keskuudessa, sillä parhaimmillaan on harjoituksissa ollut yli 100 pesiskoululaista ja toistakymmentä ohjaajaa. Useiden nuorten valinta 1980-1990 luvuilla nuorten Itä-Länsi otteluihin kertoo myöskin ammattimaisesta suhtautumisesta valmentamiseen.

 

Nyt kuitenkin on jälleen katseet kohdistettu tulevaan ja ensi kesän peleihin. Tavoitteena on lähivuosien aikana palauttaa Lujalainen pesäpallo sinne minne se kuuluukin, suomensarjan ylempään keskikastiin !

 

Historiikin ovat koostaneet Yrjö Rinne, Erkki J Vilén ja Tero Borenius